With brightest beams let the Sun shine

on Orra Moor.

Could I be sure,

That from the top o'th lofty Pine,

I Orra Moor might see,

I to his highest bow would climb,

And with industrious labor try,

Thence to descry

My Mistress, if that there she be.

Could I but know amidst what Flowers,

Or in what shades she staies,

The gaudy Bowers

With all their verdant pride,

Their blossoms and their spraies,

Which make my Mistress disappear;

And her in Envious darkness hide,

I from the roots and be of Earth would tear.

Upon the rafts of clouds I'd ride

Which unto Orra fly,

O'th Ravens I would borrow wings,

And all the feathered In-mates of the sky:

But wings alas are me denied,

The Stork and Swan their pinions will not lend,

There's none who unto Orra brings,

Or will by that kind conduct me befriend.

Enough enough thou hast delaied

So many Summer daies,

The best of daies that crown the year,

Which light upon the eielids dart,

And melting joy upon the heart:

But since that thou so long hast staied,

They in unwelcome darkness disappear.

Yet vainly dost thou me forsake,

I will pursue and overtake.

What stronger is then bolts of steel?

What can more surely bind?

Love is stronger far then it;

Upon the Head in triumph she doth sit:

Fetters the mind,

And doth countroul,

The thought and soul.

A youths desire is the desire of the wind,

All his Essdaies

Are long delaies,

No issue can they find.

Away fond Counsellors, away,

No more advice obtrude

I'le rather prove

The guidance of blind Love;

To follow you is certainly to stray:

One single Counsel tho unwise is good.

as printed in Johan Scheffer's History of Lapland, Oxford 1674

Paistakoon päivä kirkkaasti Orajärveen!

Jos kuusten latvoihin kiipeäisin

ja tietäisin saavani nähdä Orajärven,

jonka kanervalaaksossa hän on,

niin kaikki nämä puut minä raivaisin,

jotka tässä kasvavat nykyisin,

ja kaikki nämä oksat karsisin.

jotka kantavat hyviä vihreitä leviä.

Kiitäviä pilviä seurailin,

jotka kulkivat kohti Orajärveä.

Jospa sinne voisin lentää variksen siivin!

Ei ole minulla sotkan siipiä, joilla sinne lentäisin,

eikä ole hanhen jalkoja eikä

kauniita jalkateriä, joilla luoksesi liukuisin.

Olet kyllä jo kauan odottanut,

ihanimmat päiväsi, hellimmät silmäsi,

lämpimimmän sydämesi.

Jos kauaskin pakenisit, sittenkin pian saavuttaisin!

Mikä voi olla lujempi

kuin suonirihma ja rautavitjat,

jotka puristavat kovasti

ja kietovat päämme, muuttavat kaikki

ajatuksemme? Nuorukaisen mieli

tuulen mieli, nuoren ajatus pitkä ajatus.

Jos niitä kaikkia kuuntelen

astun väärälle tielle.

Yksi mieli on minun ottaminen,

niin tiedän paremman tien edestäni löytäväni.

Må solen lysa varmt på Ekorrvattnet!

Ifall jag stege överst upp i granen

och visste att jag såge Ekorrvattnet,

där hon dväljs i ljungen,

skulle jag fälla alla dessa träden

som här ha vuxit upp på sista tiden;

jag skulle skräda alla dessa grenar,

som bära vacker grönska.

Jag lät mig drivas av de lätta molnen,

som färdades på väg mot Ekorrvattnet.

Jag flöge gärna dit med kråkans vingar,

men jag har inte ens fått knipans vingar

att flyga med dit bort;

ej heller gåsens vingar eller fötter

att ta mig fram till dig.

Visst har du väntat, dina bästa dagar,

med dina milda ögon, med ditt varma hjärta

Ifall så vore, att du flydde fjärran,

skulle jag ändå hinna fatt dig snart.

Vad finns det som kan vara hårdare

än band av senor eller kedjor

som strama hårt, som fjättra huvudet,

förvrida tankarna.

Gossens sinne är vindens sinne,

den unges tankar äro långa tankar.

Ifall jag lyssnar på dem alla,

då slår jag in på orätt väg.

Jag måste välja mig en enda håg

att jag må hitta vägen.