Ovi lyödään kiinni.

JÓFRIDUR Helga taisi mennä ulos.
EGILL Niin, ei ole helppoa olla hienotunteinen kahta naista kohtaan yhtaikaa, ei, etenkin kun he ovat saman äidin tyttäriä joilla on yhteinen isä, ei, etenkin kun toinen on sinun sisaresi niin kuin Helga, ja toinen on raskaana, niin kuin sinä. Sitä on tässä niin kuin laiva joka heittelehtii meren ja kuun välissä pilvettömässä myrskyssä. Kuule, sinä olet niin lähellä minua että sinä näytät tasaiselta. Sinä olet niin suuri pyöreä. Näin vaikeista asioista ei ole tapana puhua, mutta minä olen niin kuin laiva, että sen minkä minä erkanen Norjasta poispäin sen minä tulen Islantia lähemmäs. Mutta jos laskee yhteen sen matkan jonka minä olen täältä ja Norjasta, se on koko ajan yhtä pitkä matka. Tämän minulle selitti yksi joka on purjehtinut paljon. Siltä minusta tuntuu.
JÓFRIDUR Helga taisi mennä isän luo laivalle.
EGILL Näin vaikeista asioista ei ole tapana puhua, se on totta, ja niin kauan kuin te olette aloillanne se vielä käy.
JÓFRIDUR Helga tarvitsisi miehen niin hänellä ei olisi niin paljon miettimistä.
EGILL Tämä ei ole minulle liian helppoa.
JÓFRIDUR Etkä sinä jätä sitä sanomatta, et.
EGILL Se on mennyt sellaiseksi että jos tässä ei sano mitään niin on ihan hiljaista.
JÓFRIDUR Hanki Helgalle mies.
EGILL Se on sinun isäsi asia.
JÓFRIDUR Niin että minä se olen se joka tässä talossa saa järjestää kaikki asiat. Isä laittaa laivaa kuntoon. Näin myöhään, nyt kun jo alkavat keskitalven yöt. Nyt on jo viikko yli talvikauden alkamisesta. Enkä usko että hän lähtee hakemaan Helgalle miestä. Ei ole helppo isän naittaa vanhempaa sisarta kun nuorempi on jo mennyt. Ja Helgasta kerrotaan jo pitkälti, vaikka hän on vielä tyttö. Minua vanhempi, mutta tyttö. Hanki hänelle mies. Mistä minä hänelle miehen hankin, tässä tilassa, kolme kuukautta on jo mennyt minun sisääni päiviä ja öitä. Sitä alkaa pullistua kun yhdeksän kuukautta on menossa yhteen mahaan.
EGILL Tätä asiaa ei ole tehty minulle helpoksi.
JÓFRIDUR Ei.
EGILL Ja mitä siihen tulee että Helgan pitäisi saada mies niin minä sanon, että hänellä oli yksi.
JÓFRIDUR Niin oli, mutta nyt sinun ei tarvitse ajatella sitä kun sinulla on minut.
EGILL Tästä tulee pitkä talvi. Pitkä talvi tässä samassa tuvassa, ja yöt vierekkäisissä huoneissa.
JÓFRIDUR Sinä olet sitä jo miettinyt.
EGILL Olen.

Nyt koputetaan ovelle, lujasti, mutta ei kovaa, ja joku tulee sisään, se on Audun, ja vetää oven kiinni, hiljaa.

AUDUN Päivä, sinä et taida tuntea minua, minä olen Audun.
EGILL Minä olen Egill.
AUDUN Kävin täällä keväällä. Mutta siitä on pitkä aika. Minulle sanottiin että Thór on lähdössä Norjaan.
EGILL Nyt on niin että siitä sinun on paras kysyä häneltä itseltään.

Egill käy ovella, avaa oven ja lyö sen kiini niin että tärähtää.

AUDUN Niin, sitä varten minä tänne tuli.
EGILL Se käy hermoille, tuo ovi, kun se joskus menee niin hiljaa kiinni kuin kissa menisi sitä.
AUDUN Mutta jysähtää se, ehjä ovi, kun sitä vetää kovasti. Minusta tuntui että vedin sen kiini.
EGILL Niin vedit, mutta kun se aina jysähtää kun siitä mennään nyt, niin se käy hermoille tai niin kuin se olisi rikki, jos se ei jymähdä.
AUDUN Nyt minusta tuntuu, että täällä asiat ovat niin kuin on sanottu.
EGILL Minä luulen että ne ovat.
AUDUN Sitten ne eivät ole hyvin.
EGILL Hyvin ne eivät ole.
AUDUN Huonoihin asioihin ei pidä koskea, sanotaan, ja nämä taitavat olla niitä.
EGILL Mutta on myös niin että sitä ei paljon asioista tiedä ovatko ne hyviä vai huonoja ennen kuin on koettanut niitä.
AUDUN Minua sanotaan onnekkaaksi, en tiedä miksi.
EGILL Moni ei uskaltaisi sanoa sitä itse. Mutta sinulla on se maine.
AUDUN Minusta tuntuu ettei onneani ole vielä koeteltu. Mutta se maine minulla on.
EGILL Sitä ei kuule ole niin helppo olla hienotunteinen kahta naista kohtaan yhtaikaa, ei, kun he ovat sisaruksia, niin, ja kun he ovat Jófridur ja Helga. Ensin oli Helga ja Jófridur, nyt sitten on Jófridur ja Helga. Näin pahasti en ole vielä sanonut. Mutta kun sinulla kerran on hyvä onni, niin kuin sinä sanoit, niin sinä kestät kuulla tämän jutun. Ei ole helppoa olla hienotunteinen kahta naista kohtaan, yhtaikaa, ei, etenkin, kun he ovat samasta äidistä, ja heillä on sama isä, niin kuin Helgalla ja Jófridurilla, ei, kun Helga on vanhempi, mutta Jófridur on raskaana. Ja Jófridur se on minun vaimoni.

Jófridur hymähtää ja lähtee ovelle.

AUDUN (hätääntyneenä) Tanskan ja Norjan kuninkaat kuuluvat olevan riidoissa. Se ei ole hyvä.

Jófridur sulkee oven, hiljaa.

EGILL Nyt ei Jófridur enää iske ovea kiinni, ja se ei ole hyvä merkki. Se meni ihan hienotunteisesti ulos.
AUDUN Sinulla ei taida olla helppoa tässä.
EGILL Ei, liian helppoa tämä ei ole, vaikka itse sen sanonkin. Eikä ole tapana puhua näin vaikeista asioista, kun ne ovat omia, mutta minä sanon sinulle, että ei ole helppoa olla hienotunteinen kahta naista kohtaan yhtaikaa, ei, kun he vielä ovat Jófridur ja Helga, ja sisaruksia. Ne menevät ja tulevat ovesta, ja joko ne iskevät sen kiinni niin että maa tärähtää tai sitten panevat sen kiinni ihan hissun kissun, eikä sitä koskaan tiedä koska ne iskevät sen kiinni. Se ei ole helppoa. Ne menevät äkkiä ulos ovesta niin kuin siitä menisi huoneeseen, niin että se maailma tuolla ulkona on meidän yksi iso tupa. Se se on oikein meidän iso tupa. Ja se se ovi on oikein maailmanovi.
AUDUN Mutta onhan se niinkin että koska kuninkaat eivät ole riidoissa. Isompi uusi asia se on tämä talven alku.
EGILL Sinusta tuntuu että minä puhun paljon mutta siinä sinä erehdyt. Minä en puhu puoliakaan.
AUDUN Sinä et taida usein saada tässä puhua.
EGILL Ei, en liian usein, sen minä sanon. Minä olin ihan tavallinen mies, sinua vanhempi minä olen, ja osasin sen takia katsoa mitä tein niin että minä katselin tämän Helgan itselleni. Tuon Helgan, niin, mutta sitten siinä kävi erikoisesti. Minä olin täällä heinässä, kun Helgan isä näki mielellään että minä jo kävin töissä täällä, ja kun asia oli kaikin puolin sovittu, ajattelin että teen yhden heinän enemmän kuin mitä minä olin laskenut, ja olkoon se hänen hyötynsä, kun kerta asia oli jo sovittu. Minä olen sen verran sinua vanhempi mies että en tiedä jos sinä ymmärrät mutta minä ajattelin että tulen vasta toisena päivänä kun eilen oli heinänteko alettu. Kun en kerta vielä ollut naimisissa, vaikka sovittu oli kaikesta, eikä siinä mitään. No, minä tulin toisena heinäpäivänä tähän tupaan, ja kaikki oli poissa, paitsi Jófridur. Helga oli poissa. Niin siinä kävi niin että minä mietin että olisiko tuo nyt niin tarkkaa, ja että onko se nyt niin tärkeä asia, tämä elämä, että minä taidan ennen heinään menoa tätä sisarta, tätä Jófriduria, kun se siinä oli, ja solmi hiustensa päitä ja mustatukkaisiahan ne ovat kumpikin, niin Helga kuin Jófridurkin. Niin että mitä sitä aina olemaan niin tarkka, ja oli heinäpäivä, eikä siinä ollut muita kuin Jófridur. Niin siinä heti kävi.
AUDUN Jospa se hyvinkin oli sinun onnesi.
EGILL Minä olen sinua sen verran vanhempi että minä en osaa pitää niin lukua onnesta, kun minulla ei ole sitä nimeä, niin kuin sinulla.
AUDUN Niin, minusta on sanottu että minä olisin onnekas, mutta en tiedä. Jos ei sitä vain vielä ole koeteltu, minun onneani.
EGILL Sitä en osaa sanoa, mutta oman asiani tiedän hyvin.
AUDUN Jos sinusta tuntuu siltä niin en sano siitä sen enempää.
EGILL Meidän piti mennä naimisiin tämän Helgan kanssa, mutta vähän sitä ennen tämä Jófridur jutteli minulle että tähän taloon tulee kyllä häät mutta se ei ole Helga joka menee naimisiin, hän sanoi, sinä kyllä menet, Jófridur sanoi minulle, mutta minun kanssani, hän sanoi. Minä en sitä heti ymmärtänyt. Siitä saakka minä olen saanut olla tässä niin hienotunteinen kuin suinkin, eikä asiasta ole paljon puhuttu, enkä minä siitä saakka ole jutellut Helgalle muuta kuin ihan mukavasti ja ystävällisesti ja ollut muutenkin kaikin tavoin hienotunteinen, vaikka helppoa se ei ole, ei, sen minä voin sanoa.
AUDUN Sen minä kyllä hyvin uskon.
EGILL Ei muuta, mutta nyt minusta tuntuu että olen tänään puhunut aika paljon.
AUDUN Siitä minä en osaisi sinua moittia, kun talvi on tulossa, ja minä luulen, että sinä et joudu monen kanssa puheisiin.
EGILL Niin hyvinkin voi olla.
AUDUN Mutta se minkä takia olen tullut on se että tulin kysyäkseni, tarvitsisiko Thór laivamiestä.
EGILL Sitä sinun on kysyttävä häneltä itseltään.
AUDUN Olen kuullut, että hän varustaa laivaa, vaikka on jo näin myöhä syksy.
EGILL Totta on, että hän on laivansa luona kaiket päivät, mutta muuta minä en tiedä siitä asiasta.
AUDUN Sitten en halua puhua sinun kanssasi siitä asiasta.

Ovi lyödään kiinni, niin että jymähtää. Helga tulee sisään.

AUDUN Päivää, Helga, sinua minä en ole nähnyt kuin sitten viime keväänä. Mutta siitä on pitkä aika.
HELGA On.
AUDUN Olisin kysynyt isältäsi onko hänellä laivamiehen paikkaa, sillä olen aikonut lähteä Norjaan.

Muuta ei Audun nyt sano, kun Helga vastaa niin lyhyesti, ja Helga ei tunnu olevan sillä tuulella että tahtoisi puhua.

Tauko.

THÓR Kun minä sinä päivänä tulin laivalta, tulin koko matkan laivalta ovelle saakka raskain askelin, sillä se olin minä joka tulin, enkä minä juoksentele niin kuin tytöt, enkä istu tuvassa niin kuin Egill, minun melkein kaksinkertainen vävypoikani, ja minä tulin ovelle ja minä avasin sen tavallisella tavalla. Siellä istuivat sisällä Egill ja Helga, Helga minun vanhin tyttäreni, jonka ei käynyt edes niin että voisi sanoa hänen käyneen huonosti, Helga, mykkänä kuin avattu ovi, josta ei tiedä, auki kuin naisen suu, joka aukeni ja hengähti, niin oli ovi takanani auki, ennen kuin vedin sen kiinni, tavallisella tavalla, mikä oli tässä talossa nyt jo tavatonta. Ja Helga pani suunsa kiinni. Sanoin päivää Audunille, joka on nuori mies, mutta jolla sanotaan olevan hyvä onni. Niin Audun esitti asiansa, joka oli se että hän halusi lähteä laivamiehenä mukaan, kun minä lähtisin Norjaan, ja sen hän tekisi siksi että hänellä oli vähän varoja, mutta hänen oli lähdettävä matkalle. Se oli hänen asiansa. Mutta sen hän sanoi. Hänellä oli vähän varoja, ja paljon siitä hän oli antanut äidilleen, joka oli vanha, niin että hänellä oli varoja kolmea vuotta varten. Sen laski Audun matkansa kestävän, jos hän tulisi takaisin. Minusta oli mukava kuunnella hänen puhettaan, vaikka hän oli nuori, sillä sanottiin että hänellä olisi onnea kaikessa mihin hän ryhtyisi, ja se ei ole pieni asia. Ja sanon vielä, että oli mukava kuulla hänen puhettaan ja nähdä hänet, kun hän esitti asiansa, kun muistin koko ajan Egillin joka istui mitään sanomatta, ja minä muistin miten hän oli esittänyt asiansa, eikä se ollut hyvä asia. Sillä kaksi vikaa Egillissä oli, enkä nähnyt niitten koskaan korjaantuvan, toinen oli se että hän mietti asioita liian kauan, ja toinen se että hän ei koskaan oppinut sitä, että jollakin tavalla jokaisen asian oli mentävä. Ja kun hän oli kesällä tehnyt Jófridurin raskaaksi, ei hän osannut pitää sitä hyvänä asiana, vaan alkoi miettiä mitä Helga sanoisi, ja siitä Helga sai päähänsä että hänellä oli siihen jotain sanomista. Sen takia tässä talossa ovet puhuivat, tai menivät kiinni hiljaa niin kuin naisen suu, juuri auennut, huoahtaa, ja menee hiljaa kiinni. Sen takia minä aloin varustaa laivaa, näin myöhään, sillä jonnekin minun oli lähdettävä ja kun olin aina kulkenut merillä, olisi ollut erikoista, jos en tänä talvena olisi purjehtinut niin kuin mainakin syksyinä. Mutta myöhään jäi minun lähtöni, niin että siitä puhuttiin, ja Egillin sijalle minä otin Audunin, kun hän sitä kysyi. Niin päästiin lähtemään, vaikka tuli kirkkaita päiviä näin myöhään, ja vuono meni ohueen jäähän, mutta sitten tuli pohjoisesta tuuli, johon minä menin, kun jäät särkyivät. Niin me lähdimme Islannista, ja niin kuin aina, oli joka miehellä omat syynsä minkä takia hän lähti, ja niin se on aina, eikä niistä syistä sen takia juuri kannata puhua. Niin tultiin Norjaan, oltiin siellä joulu ja talvi, keväällä purjehdittiin Grönlantiin, jossa oltiin seuraava talvi. Minulla ei ole tapana lähtiessäni sanoa niin tarkasti minne aion mennä niin että kun me tulimme Grönlantiin, vaikka olin aikonut jo mennä kotiin Islantiin, ei sitä kukaan ihmetellyt, vaan kaikki olivat sitä mieltä että olin purjehtinut tarkasti. Ja siltä minusta alkoi tuntua itsestänikin, ja talvi meni hyvin. Se oli seitsemäs talvi Grönlannissa, ja nehän ovat melkein aina hyvin samanlaisia. Mutta nyt, täällä Grönlannissa Audun osti kesyn jääkarhun ja maksoi siitä melkein kaiken mitä hänellä oli, sillä kesy jääkarhu on sinänsä suuri harvinaisuus. Ja keväällä me purjehdimme Norjaan, ja siellä tapahtui näin.

Norjassa, kuninkaan tuvassa. Jääkarhu murahtaa.

HARALDUR No, Audun, ja se on sitten sinun jääkarhusi.
AUDUN Se se on, jääkarhu, ja hyvällä onnella minä olen tullut sen kanssa aina kuningas Haraldurin eteen saakka.
HARALDUR Minä olen kuullut sinusta, jääkarhusta ja sinun hyvästä onnestasi mutta se hyvä onni ei ollut se joka sinut tänne kutsui.
AUDUN Niin, minusta sanotaan että minulla olisi onnea, mutta en tiedä, kun en ennen ole ollut kuninkaan edessä.
HARALDUR Nyt sinä puhut toisesta asiasta kuin minä, ja minä sanon, että se ei ollut muu kuin minä joka käskin hakea sinut tänne.
AUDUN Nyt, Norjan kuningas, sinun täytyy muistaa että minä en ole ennen puhunut kuninkaitten kanssa, ja että olen tullut Grönlannista, joka on talvella pimeä maa, ja että jääkarhu, joka on kaikki mitä minulla on, se on aika oikukas olento, suuri harvinaisuus, mutta aika oikukas olento. Niin että ajattelin, että tämä on sitä minun onneani kun minä heti pääsin tänne sinun luoksesi, Norjan kuningas, sillä minä tulin tänne sitä varten että näyttäisin tätä sinulle. Sillä varmasti sinä et ole nähnyt ennen jääkarhua, yhtä vähän kuin minä kuningasta. Ja minä olen iloissani siitä että halusit nähdä meidät.
HARALDUR Minusta ei ole mikään häpeä sanoa että halusin nähdä jääkarhun, ja sinut, jolla sanotaan olevan onnea.
AUDUN Se on asia josta minä en tiedä, ja ehkä se on niin, että minun onneani ei ole vielä oikein koeteltu.
HARALDUR Onnea sinulla ainakin on siinä että sinä tulit minun luokseni, etkä vaikka Tanskan kuninkaan Sveinnin eteen, sillä siellä onnesi olisi ehkä mitattu lyhyeksi. Minä pidän sinusta, Audun ja voin sanoa ettei kukaan kuningas pidä siitä että jostain aletaan puhua että hänellä on onnea, ja näin paljon en ole koskaan sanonut kenellekään. Ja se että sinulla on onnea niin paljon että minä alan puhua sinulle näin heti, ei ole ehkä ajan mittaan hyvä asia sinulle. Ja jos sinä olisit Tanskassa ja kuningas Sveinn sanoisi sinulle jotain mitä hän tarkoittaa, hän tuskin koskaan antaisi sitä sinulle anteeksi.
AUDUN Nyt, Norjan kuningas, sinä puhut minulle asioista joista minä en ymmärrä.
HARALDUR Sinä joka et ole ennen nähnyt kuningasta, et kai ymmärrä, että on harvinaista kuninkaalle alkaa puhua näin niin kuin minä.
AUDUN Ei, en ole nähnyt muita kuin sinut, Norjan kuningas, ja sen takia minulla on hyvä käsitys kuninkaista.
HARALDUR Liian hyvä käsitys, ja minusta tuntuu että minun on turha selittää sitä sinulle kun et ole nähnyt Tanskan kuningasta.
AUDUN Kuninkaitten suhteen minun asiani ovat niin kuin sinulla on jääkarhuun nähden. Nyt vasta minä näen yhden.
HARALDUR Sen mitä sinä sillä tarkoitat sinä saat selittää minulle ettei meidän välillemme jäisi mietittäviä asioita.
AUDUN Niin, minä luulen ettet ole ennen nähnyt jääkarhua.
HARALDUR En, en totisesti.
AUDUN Sitä minä ajattelinkin ja mietin, että käyn näyttämässä sitä sinulle.
HARALDUR Mutta jos sitä tarkemmin ajattelee, niin mitä näkemistä siinä on.
AUDUN Se on jääkarhu, kotoisin Grönlannista, suuri harvinaisuus, elää aikansa ja kuolee sitten.
HARALDUR Sen takia tuskin olisi kannattanut tuoda sitä Grönlannista, jos sinulla ei-ole muuta sanomista.
AUDUN Ei ei olisi kannattanut, jos olisi joku toinen täällä joka sanoisi sen sinulle.
HARALDUR Ja miksi sinä haluat sanoa sen minulle?
AUDUN Sen takia että se on kaikki mitä tiedän tästä asiasta.
HARALDUR Se ei ole huonosti sanottu.
AUDUN Minusta tuntuu että onneni on tässä tullut vähän koetteelle, mutta se on sen kestänyt.
HARALDUR Monelta en olisi kuunnellut sitä mitä sinulta, enkä minä tee sitä sen takia että sinulla on tuo jääkarhu.
AUDUN Sanotaan, että minulla on hyvä onni, muuta luulen että. se on vain sitä että minä olen hyvin vaatimaton ja hyvin röyhkeä ihminen.
HARALDUR Nyt en käsitä, mutta ehkä se on sinun onnesi.
AUDUN Olen hyvin vaatimaton ja hyvin röyhkeä ihminen, ja ne ovat sama asia.
HARALDUR Luulen, että puheissasi on sen verran perää että olet röyhkeä.
AUDUN Ja se näkyy siinä että en imartele juuri ketään enkä turhan takia loukkaa toisia.
HARALDUR Siitä en tiedä, ja nyt minusta tuntuu että olet puhunut itsestäsi tarpeeksi kauan, kun kerta et ole täällä yksin.
AUDUN Se sopii minulle, ja puhutaan nyt karhusta.
HARALDUR Se on minusta erikoinen eläin, enkä ole nähnyt sellaista ennen.
AUDUN No sitten en ole tehnyt matkaani turhan takia, sillä minusta tuntui, että on kaksi kuningasta joitten olisi se nähtävä.
HARALDUR Nyt sinä puhut asiasta jota olen tässä miettinyt. Sinä tiedät että minä olen riidoissa kuningas Sveinnin kanssa, eikä minusta ole hauska, että sinä menisit karhun kanssa sinne, sillä sitten en minä näkisi sitä enää koskaan. Sen verran tunnen itseäni, että tiedän minkälainen kuningas Sveinn on, kun hän näkee köyhällä miehellä jotain mitä hänellä ei ole. Minusta tuntuu että olisi onneksi sekä sinulle, Audun, että karhulle jos te jäisitte minun luokseni talveksi, ja ehtisit miettiä asiaa. Tämä on niitä asioita joitten päälle olisi nukuttava ei vain yö vaan yksi vuosi, talvivuosi ainakin. Kun sinä olisit nähnyt tätä elämää vuoden niin sinä ehkä olisit tullut toisiin, parempiin ajatuksiin siitä että vaikka täällä ei ole niin hyvä olla, ei se mahda olla kuningas Sveinnin luona sen parempaa. Mutta nyt sinä et vielä tunne kuninkaita, etkä tiedä minne olet menossa.
AUDUN Minä olen nähnyt sinut, enkä ole saanut huonoa kuvaa kuninkaista. Minä menen kuningas Sveinnin luo. Niin olen ajatellut.
HARALDUR Miksi, jää tänne.
AUDUN Sen takia että hän ei ole ennen nähnyt kesyä jääkarhua ja minusta tuntuu, että hänen olisi hyvä nähdä tämä.
HARALDUR Myy se minulle.
AUDUN Sitä en ole ajatellut tehdä.
HARALDUR Myy se minulle samasta hinnasta jonka sinä maksoit siitä, niin voit sanoa että sinulla on ollut onni mukanasi.
AUDUN Ei, en minä myy sitä.
HARALDUR Myy se, niin minä annan sinulle kaksi kertaa sen minkä sinä siitä maksoit. Niin onkin oikein, sen takia että sinä annoit siitä kaikki mitä sinulla oli, ja koska minä olen kuningas, minä annan sen sinulle kaksinkertaisena, ja se ei ole huono tarjous.
AUDUN Siitä en tahdo sanoa sitä enkä tätä, koska minä en aio myydä sitä sinulle.
HARALDUR Ei ole sinun onnellesi vahingoksi että sinä olet kahden minun kanssani kun sanot tuon.
AUDUN Jos niin on, niin hyvä on, ja kiitän siitä onneani.
HARALDUR Kun ajattelen miten kuningas Sveinn sinua nyt kohtelisi, niin ajattelen itsestäni melko hyvää.
AUDUN Sehän ei ole pahaksi, ei sinulle eikä minulle, ei minulle eikä minun asialleni, sillä jääkarhun minä vien Sveinnin eteen.
HARALDUR Niin, ja koska sinä sen tahdot sanoa, niin kiitä onneasi että tässä ei ole muita.
AUDUN Ajattelin, että kiittäisin siitä sinua, kuningas Haraldur.
HARALDUR Se oli hyvin sanottu, ja se tekee sinusta niin merkittävän miehen että minä teen sinulle nyt tarjouksen jota en tekisi muuta kuin mahtimiehelle, ja siitä näet että pidän sinua arvossa, käytöksesi ja hyvän onnesi takia, sillä onnea sinulla totisesti on niin että en käsitä sitä. Kuule, Audun, me olemme tässä puhuneet asioita pitkin ja poikin, ja minä ymmärrän että sinä et tahdo myydä karhua minulle, eikä puhuta siitä, sillä en olisi kuningas jos en tietäisi että on asioita joista ei edes köyhä mies luovu vaikka henki menisi, ja jos minä en sitä tietäisi niin en olisi kuningas.
AUDUN Niin, minusta tuntuu, että kuninkaat eivät ole pahoja miehiä.
HARALDUR Mutta en olisi kuningas Haraldur, jos jättäisin asiani kesken, niin että anna sinä tuo jääkarhu minulle ja et kadu sitä.
AUDUN Ei, se ei käy.
HARALDUR No, mitä sinä nyt.
AUDUN Kun minun on lähdettävä Tanskaan ja käytävä siellä kuningas Sveinnin luona.
HARALDUR Minä en käsitä sinua, Audun, minä en käsitä sinua, Audun, että sinä annat minun puhua niin paljon eläimestä jonka minä tahdon.
AUDUN Minun on nyt mentävä, sillä nyt olen tehnyt täällä tehtäväni. Sinä olet nähnyt karhun, ja minä olen nähnyt sinut, ja vaikka en voisi sanoa että olisin nähnyt paljon kuninkaita, olen nähnyt sinut, yhden kuninkaista, ja en voi sanoa että olisin saanut heistä huonoa käsitystä. Kun mietin, että sinä olet kuningas ja minä olen sinun vallassasi, mutta sinä silti annat minun mennä vihamiehesi Sveinnin luo, on se hyvä todistus sinusta. Ja sen takia kannatti tulla tänne, ja jos sinua huvitti nähdä tämä kesy jääkarhu, joka on kaikki mitä minulla on, niin olemme tasoissa. Se on tosin vain jääkarhu, niin kuin jääkarhut ovat, suuri harvinaisuus täällä, mutta silti vain jääkarhu, elää aikansa ja kuolee sitten.
HARALDUR Totta kai sinä saat tehdä niin kuin sinä tahdot, sillä minulla on suuret käsitykset itsestäni.
AUDUN Eikä se ole minulle vahingoksi.
HARALDUR Mutta kun sinä nyt menet niin yhden ehdon minä panen sivulle.
AUDUN Ja minä lupaan sinulle, kuningas Haraldur, että sen ehdon minä täytän.
HARALDUR Se onkin helppo ehto, mutta panen sen sinulle silti, ja se on se että kun sinä tulet takaisin kuningas Sveinnin luota niin sinun on tultava minun luokseni ja kerrottava, mitä kuningas Sveinn sinulle tarjosi karhusta ja mitä hän siitä sitten antoi. Sillä sen minä haluan kuulla. Mutta voihan olla, että sinä todella olet niin onnekas kuin miltä minusta nyt näyttää. Mene nyt. Kerro Sveinnille terveisiä, että minä annoin sinun mennä, ja käskin sanoa terveisiä. Sitä Sveinn ei ikinä käsitä.

Audun on tullut Tanskaan ja istuu Ákin kanssa jossain etutuvassa odottamassa puheillepääsyä.

AUDUN Kuningas Sveinn asuu suuresti.
ÁKI Niin, kuningas Sveinn on suuri mies, ja ei ole vähä kunnia olla hänen miehiään. Hänellä on paljon väkeä itsensä ja talven välissä, niin että jos hän tahtoo tietää mikä vuodenaika on menossa, hän kysyy sitä joko minulta tai joltain muulta mieheltä joka on hänen palveluksessaan. Ja sitten minä sanon sen aina sen mukaan mikä käsitys minulla on. Niin on kaikissa asioissa. Se oli sinun onnesi että satuit minun luokseni, sen takia, että kuningas Sveinn ei ole mikään pikkukuningas joita olet ehkä nähnyt, eikä hän yritä olla iso kuningas, sen takia että hän on iso kuningas, eikä osaa mitään muuta.
AUDUN Siihen en osaa sanoa mitään.
ÁKI Eikä olisi paha vaikka olisit vähän iloisempi nyt kun minä vien sinut kuningas Sveinnin eteen.
AUDUN Minusta tuntuu että sinä nyt voisit käydä sanomassa tuolla että nyt on se vuodenaika kun hänen olisi aika ottaa minut vastaan.
ÁKI Ja minä sanon, että jos se olisi niin helppoa niin sitten sinä olisit selvinnyt ilman minuakin tänne.
AUDUN Sitä olen ajatellut.
ÁKI Ei ole hyvä että sinä tässä alat murjottaa kun minä olen saanut asian näin pitkälle.
AUDUN En usko, että sinä olet tehnyt sitä omaksi vahingoksesi.
ÁKI Siitäkö se on kiinni, tämä asia. Se oli selvä kauppa, mutta näyttää siltä että olisi parasta olla iso meri ostajan ja myyjän välissä, kun myyjä on Islannista, niin kuin sinä, ja alkaa miettiä että minkälaisen kaupan hän on tehnyt. Se on selvä kauppa. Sinä annoit minulle puolet jääkarhusta, ja puolet siitä on minun, vaikka osuutemme onkin siinä yhdessä. Sen takia minä en pidä suurta taloa että tekisin huonoja kauppoja, ja jos en olisi kuuluisa mies, et sinä olisi tullut minun luokseni pyytämään ruokaa ja juomaa itsellesi ja karhulle. Mutta minun elämäni ei ole halpaa, enkä minä tee huonoja kauppoja.
AUDUN Siitä en ole sinua moittinut.
ÁKI Minä sanoin sinulle ehdot, ja sinä hyväksyit ne, ja jos sinä tahdot perua niin tee se.
AUDUN Minä pyysin sinulta ruokaa itselleni ja jotain eläimelle, ja jos tämä kauppa on sinulle onneksi niin pidä hyvänäsi.
ÁKI Ja muista, että minä lupasin viedä sinut Sveinnin luokse.
AUDUN Minä muistan, että sinä sanoit, myy siitä puolet minulle ruokaa vastaan, tai se kuolee siihen.
ÁKI Niin minä sanoin, ja se oli totta, ja on tänä päivänäkin.
AUDUN Tämän kaiken jälkeen, mitä olen nähnyt täällä, sinut, ja tämän muun menon, minä tahtoisin nähdä kuningas Sveinnin.
ÁKI Nyt, nouse ja mennään, tule jäljestä, äläkä päästä karhua irti.
AUDUN No, nousehan, sinäkin, venyttele, (Jääkarhun haukotus ja murahtelua.) tämä on kuningas Sveinn jota me menemme katsomaan, no, tulehan nyt niin mennään. Katso, kuninkaita ei kuitenkaan näe joka päivä, ja kaikki menee niin kuin sen on mentävä, mutta meidän ihmisten ja eläintenkin on oltava niin kuin asiat menisivät joko niin kuin me yritämme tai sitten niin kuin joku toinen tahtoo. Niin surkeasti se on. Mutta kohtaloa kohti menee karhu yhtä sokeana kuin kuningas, ja tämä mies, joka antoi meille ruokaa, on rikas, ja ahne, ja vaikka mitä olisi yritetty niin muunlaista hänestä ei olisi saatu aikaan. Tulehan nyt.
ÁKI Tulkaa nyt jo sieltä, kuningas Sveinn odottaa. Hei, tulkaa jo.
AUDUN Nyt mennään, niin kuin meillä on tapana, tämä on nyt Svemn kuningas ja Haraldurin sinä kai muistat.

Menevät, Audun ja hänen karhunsa.

ÁKI Tätä tietä, tätä tietä, ihan rauhallisesti, nopeasti nyt.
AUDUN Sillä on oma tahtinsa kävellä, enkä usko että se muuttaa sitä kuningas Sveinnin tähden.
ÁKI Pidä hyvä mies suusi kiinni niin minäkin olen hiljaa.
AUDUN Se sopii minulle.

Jatkavat kulkuaan, Audun ja hänen karhunsa, ja tulevat kuningas Sveinnin eteen, joka on jo odottanut ja on mahdikas mies.

SVEINN Sehän on iso, tuo sinun karhusi, totta vie, aikamoinen turjake.
AUDUN Niin, kyllä se on. Mutta se on nyt vähän laiha.
SVEINN Mikset sinä ennen ole tullut minun luokseni?
AUDUN Sinulla on paljon väkeä ympärilläsi, kuningas Sveinn, ja minä en ole nähnyt montaa kuningasta sinua ennen, en muita kuin Norjan kuninkaan Haraldurin, jonka kanssa sinä olet riidoissa, ja voin sanoa ettei minulla ole huonoa käsitystä kuninkaista sen mukaan mitä minä Haralduria katselin. Minä olen islantilainen mies, herra kuningas, niin kuin olen kuullut sinua sanottavan, minä ostin tämän karhun Grönlannista, ja minä tulen Norjan kautta, minä näytin tätä kuningas Haraldurille, mutta en myynyt sitä hänelle, sillä minulla oli tarkoitus antaa se sinulle. Tanskan kuningas.
SVEINN Siinä tapauksessa olisit saanut pitää siitä parempaa huolta, sillä jos karhu on minulle tarkoitettu niin sen on näytettävä siltä myös.
AUDUN Ja sinulle minä sen olisin antanut, sillä se on jääkarhu, suuri harvinaisuus, mutta nyt minä en voi enää antaa sitä sinulle.
SVEINN On totta, ettei ole se minun elukakseni sopivassa kunnossa, mutta jos sinä sen minulle annat, niin minä otan sen vastaan.
AUDUN Niin siinä olisi käynyt, mutta nyt minun on käynyt niin huonosti, että minä en omista tästä karhusta enää kuin puolet, ja toinen puoli on tämän miehen, joka on sinun miehiäsi, kuningas Sveinn, tämä mahtava mies, jonka nimi on Áki, ja ilman häntä olisi karhu kuollut nälkään, kun minulla ei ollut varoja ostaa sille ruokaa, ja sen takia möin siitä puolet hänelle, sitä vastaan että hän elätti sitä sen ajan jonka minä sain odottaa, ennen kuin pääsin tänne. Se ei ollut liian lyhyt aika, mutta toisaalta ei ole minun asiani sanoa oliko se liian pitkä vai eikö, sillä en ole juuri nähnyt kuninkaita, en ole nähnyt sinua ennen muita kuin Norjaan Haraldurin, ja hän lähetti sinulle terveisiä. Hänellä ei ollut sinusta hyvää käsitystä, mutta minä sanoin että kun en ollut saanut huonoa käsitystä kuninkaista, lähden tänne.
SVEINN Siinä sinä teit viisaasti, mutta kuka otti sinulta puolet karhusta, joka on minun?
AUDUN Sitä en tahdo sanoa, sillä hän ei ole sinusta niin kaukana ettei voisi jo puhua itse.
ÁKI Minä, minä ostin puolet karhusta sinun laskuusi, kuningas Sveinn, sen takia, että se varmasti tulisi kokonaan sinun omaksesi.
SVEINN Minkä takia sinä siitä niin pidit huolta?
ÁKI Sen takia, kuningas Sveinn, että jääkarhu on suuri harvinaisuus enkä usko että olet nähnyt sitä ennen.
SVEINN Mitä sinulla on tähän sanomista?
AUDUN Ei minulla ole muuta sanomista kuin että onhan se eräänlainen eläin.
SVEINN Ja tuntuiko sinusta, että sinun sopi, sinun josta minä olen tehnyt mahtavan miehen ja jolle minä olen antanut paljon maata, sopiko sinun estää tämä minulle tuntematon mies joka tulee Islannista ja Grönlannista ja Norjasta tuomasta minulle näin suurta lahjaa, karhua josta hän on antanut kaiken mitä hänellä on? Ja sinä otit puolet minun karhustani vain siitä hyvästä että annoit tälle miehelle palan leipää ja karhulle tukun heinää, vai mitä se syö, en tiedä, sillä minulla ei tosiaan ole ennen ollut jaäkarhua. Mutta sen sinä teit, sinä. Minun pahin vihamieheni, Haraldur, jota sanotaan säälimättömäksi, antoi hänen tulla maansa lävitse tänne, vaikka hän näki karhun. Sinun ja kuningas Haraldurin välillä on suuri ero, eikä ole kunniaksi minulle että minulla on palveluksessani mies joka on tyhmä.
ÁKI Minä ymmärrän nyt ettei se kauppa jonka minä tein tämän miehen kanssa ollut minulle onneksi, mutta tein sen sinun takiasi, kuningas.
SVEINN Älä selitä.
ÁKI Minä olen sinun miehiäsi, ja tee mitä tahdot.
SVEINN Se ei olisi muuta kuin ihan oikein että minä ottaisin sinulta sekä pääsi että kaiken mitä sinä omistat.
ÁKI Olen aina sanonut sinua oikeamieliseksi, kuningas Sveinn, ja jos onneni nyt on mennyttä, en silti muuta sitä mitä olen sinusta sanonut.
SVEINN Kuule minä en tahdo nähdä sinua enää silmissäni! Lähde tiehesi, äläkä enää koskaan tule Tanskaan.
ÁKI Tämä on sinun maasi, ja minä olen sinun miehiäsi, niin että kun sinä sanot, minä menen. Hyvästi, kuningas Sveinn, elä hyvin.

Áki menee, askeleet kuuluvat, ja kuningas Sveinn kuulee niitten menevän ja murahtaa itsekseen, sillä hän on vanha mies.

Sveinn ja Audun jäävät kahden.

SVEINN No, sinulla ei pitäisi olla moittimista, mies.
AUDUN Ei, enkä minä ole tullut tänne pyytämään mitään.
SVEINN Onko se totta, että sinä tahdot antaa minulle tämän eläimen, joka on sentään suuri harvinaisuus.
AUDUN Sitä se on, ja ajattelin että sinun olisi hyvä nähdä se.
SVEINN Tarkoitatko sinä jotain erikoista kun sinä sanot minulle että minun olisi hyvä nähdä se?
AUDUN Ei, en, kuningas Sveinn, sehän on vain karhu, suuri harvinaisuus, totta kai, mutta silti vain karhu.
SVEINN Niin, niin minäkin olen ajatellut. Mutta mitä sinä sillä tarkoitat?
AUDUN Ei muuta, mutta että se on elukka, elää aikansa ja kuolee sitten.
SVEINN (loukkaantuneena) Sitä varten sinun tuskin olisi kannattanut tuoda sitä tänne saakka, jos sinulla ei ole muuta sanomista.
AUDUN Kyllä kannatti, kun sitä ei kukaan muu sanoisi sinulle, kuningas.
SVEINN Sinä puhut jotenkin rohkeasti, eikä se sinänsä ole paha asia.
AUDUN Muuta minulla ei ole sanomista.
SVEINN Mutta minä tahdon puhua sinun kanssasi.
AUDUN Minä olen puhunut niin vähän kuninkaitten kanssa, että jos minulla ei ole jotain asiaa, niin en osaa sanoa mitään. Meillä ei olisi hauskaa kun me juttelisimme, sillä minä olen yksinkertainen mies, vaikka sanotaan että minulla on onnea kaikessa mihin minä ryhdyn. Mutta sitä minä en ole keksinyt itse, ja sanon sen sinulle, koska se maine joka minulla on, ei ole suuri. Mutta tänne minä en jää. Minä olen nyt toimittanut asiani täällä, ja aion lähteä täältä etelään päin, sillä siellä en ole koskaan ollut, ja sen takia minä menen Roomaan, sillä minulle on sanottu, että se on iso paikka.
SVEINN Jos niin on, niin mene, ja minä annan sinulle hopeaa, ja järjestän sinut muitten mukaan, niin että sinun ei tarvitse mennä sinne yksin.

Tauko.

ÁKI (kertoo käheällä äänellä) Nyt minä, ennen mahtava mies, sain nähdä erään miehen matkan ja sen, mitä oli sanottu hänen onnekseen. Minä liityin mukaan siihen seurueeseen johon kuningas Sveinn, minun kuninkaani, oli käskenyt Audunin liittyä. Niin kaikki puhuivat, että tällä miehellä täytyi olla ihme onni, kun kuningas antoi hänelle niin paljon hopeaa ja puhui hänestä hyvää. Minulla oli päivä aikaa, niin kuin tapa on, ennen kuin minun oli lähdettävä, että puheita minulla ei ollut paljon aikaa kuunnella. Silti minä kuulin sanottavan että hänen täytyi olla onnekkain mies, mitä näinä aikoina on syntynyt, ja kun minä en käsitä missä hänellä oli niin suuri onni, halusin nähdä miten sen laita oli, ja odotin, että se seurue jonka mukana tiesin Audunin lähtevän tuli ulos kaupungista ja kysyin, saisiko eräs onneton mies seurata heitä matkalla etelään. Minä sain kulkea viimeisenä, kun olin vahva mies, ja suojella heitä rosvoilta, jotka, he kuvittelivat, tulisivat takaa. Niin kuljettiin läpi Saksan Ja moni näki ihmeitä jo siellä, luostareita, munkkeja, viiniä kasvavia rinteitä, suuria jokia, niin että he sanoivat: tämä on aivan toista kuin kotona Tanskassa. Mutta se joka niin kuin minä on elänyt kauan kuninkaan lähellä, on aina ollut ulkomailla, sillä se joka elää kuninkaan vieressä, elää toisessa maassa kuin kaikki muut. Sillä maa on hänen ympärillään ja alkaa jalkojen alta niin kuin lattia joka on hyvin poljettu. Niin, se joka elää kuninkaan lähellä on aina ulkomailla jo sen takia, ja siksi en käsittänyt että nyt olisi täällä jotain uutta ja erikoista. Minä kun olin aina elänyt lähellä kuningasta, en missään maassa. Mutta sitä on turha selittää sille joka ei ole nähnyt onnensa menevän pieneksi niin että se sopi miehen nyrkkiin niin kuin kaikki menneet vuodet, joita muistellessa meni käsi nyrkkiin. Mutta kun sen avasi, se oli tyhjä. Rooma oli minusta vain paikka, jonne tulee kun kulkee jonkin matkaa Italian halki etelään päin, mutta moni näki siinä paljon. Kaikki mitä edellä olen sanonut, koskee muita, vaan ei Audunia, se minun on tunnustettava. Hän kulki koko ajan yön ja päivän puitteissa, ja luulen että hän ymmärsi että ei lopulta päästy sen pitemmälle kuin että kun aamulla lähdettiin liikkeelle ja koko päivän kuljettiin niin lopulta tultiin iltaan perille, ja yö oli aina se paikkakunta jolla nukuttiin. Niin Roomakin. Sitten lähdettiin takaisin, ja minä seurasin mukana, mietin, että menen kuninkaan luo ja pyydän häneltä armoa tai kuolen. Matkalla takaisin Tanskaan kääntyi Audunin onni, niin että hän sairastui, tuli heikoksi ja oli lopulta niin laiha kuin hevonen joka on seissyt kuukauden kuolleen miehen tallissa ja jota ei kukaan ole hoitanut. Olen itse nähnyt että hevosesta ei sen jälkeen ole paljon jäljellä. Sitten häneltä loppui rahat, sitä nopeammin, kun meitä oli kaksi niitä syömässä, nyt kun minä hoidin häntä ja olin hänen ainut turvansa, niin kuin hän oli minun. Mutta en luopunut hänestä, vaikka rahat loppuivat, ja me kuljimme sauva kädessä ja kerjäsimme, ja siinä vaiheessa ääneni meni siksi huonoksi kuin miltä se juuri nyt kuulostaa, niin että en ole sitä tuntea. Kun tulimme Tanskaan, hän oli kurjassa kunnossa, ja kulki yhä lyhyempiä päivämatkoja, ja tukka lähti hänen päästään. Niin me tulimme Tanskaan pääsiäisen aikaan, joka on kristikunnan suurin juhla, ja saimme ruokaa, koska tapa oli että kaikkia kaukaa tulleita toivioretkeläisiä ruokittiin sen linnan edustalla missä kuningas sattui olemaan. Mutta Audun oli niin huonossa kunnossa ettei kehdannut mennä kuninkaan eteen, ja minulla taas ei ollut menemistä kuningas Sveinnin eteen, sillä hän saattoi joskus olla jotensakin ankara. Mutta illalla, kun kuningas lähti jumalanpalvelukseen me seisoimme siinä sen tien sivussa jota hänen oli pakko kulkea, ja kuningas huomasi Audunin tätä tuntematta, näki että siinä seisoi mies joka olisi halunnut puhua hänelle, mutta ei uskaltanut kun hoviväki oli aika tavalla humalassa ja laski leikkiä kaikesta, ei vähiten siitä tilaisuudesta johon he olivat menossa. Mutta kuningas sanoi: jos täällä on joku joka tahtoo puhutella minua, astukoon esiin ja esittäköön asiansa, sillä ei ole niin pientä asiaa jota ei kuningas Sveinn kuuntelisi, eikä niin vähäistä ihmistä joka ei olisi hänen alamaisensa. Ja Audun lankesi polvilleen, heikkoudesta, ja kuningas sanoi näin:

Kaupungin kujalla, kuninkaan seurueen meteliä ja naurua taustalla.

SVEINN Nouse ylös, ja sano asiasi, sillä kenenkään ei tarvitse näin pääsiäisenä puhutella polviltaan kuningas Sveinniä, niin totta kuin minä olen kuningas Sveinn, sillä pääsiäistä vietetään meidän Herramme kunniaksi ja muistoksi, ja hän on kuollut meidän edestämme, että me eläisimme, niin ainakin on sanottuja, ja minä olen itse aina pitänyt sanani niin ettei minulla ole syytä sitä epäillä. Kuka sinä olet, ja mikä on asiasi, sano se minulle, niin sanot sen kuninkaallesi, ja nouse nyt ylös, ja sano kuka sinä olet, sillä sinä olet tutun näköinen mutta minä en tunne sinua.
AUDUN Tunsit minut silloin kun minä annoin sinulle karhun ja sinä annoit minulle hopeaa.
SVEINN Sinäkö se olet, ja sitten en sano muuta kuin että nyt sinä olet tullut oikeaan paikkaan.
AUDUN Minä en olisi mielelläni tullut sinun eteesi tämän näköisenä, kun sinun miehesi nauravat minulle.
SVEINN Hiljaa, älkää naurako. - Sinä olet tullut pitkän matkan, ja minä haluan kuulla mitä sinulla on kerrottavaa.
AUDUN Kun sinä katsot minua, niin näet, että kertomukseni on lyhyt, enkä sanoisi enää mitään onnestani.
SVEINN Onnesi seisoo sinun edessäsi, ja minä tahdon tehdä sinusta hirdmieheni, ja se ei ole huono tarjous.
AUDUN Sitä se ei ole. Ja Jumala palkitkoon sinua, Sveinn-kuningas, kaikesta siitä hyvästi mitä sinä olet minulle tehnyt.
SVEINN Minusta tuntuu, että sinä torjut minun tarjoukseni.
AUDUN Se on hyvä tarjous kenelle tahansa, mutta se ei sovi minulle, sillä minä aion mennä Islantiin takaisin, sen takia, että olen liian kauan ollut poissa mereltä ja tullut heikoksi, ja nyt en pyydä muuta kuin päästä johonkin laivaan, joka on Islantiin menossa, ja saada maata laivan pohjalla, koska muuhun en pysty. Mutta Islantiin minun on päästävä, ja se että sinä olet tarjonnut minulle hirdmiehen paikkaa on minulle niin suuri kunnia, että se ei enää siitä kasvaisi vaikka olisin sinun hirdissäsi kaksikymmentä vuotta, sillä tarjous on tehty, ja sillä sinä olet minut mitannut sen vertaiseksi mieheksi joka minä olen.
SVEINN Minusta tuntuu nyt, että sinä torjuit hyvin minun tarjoukseni.
AUDUN Ja toinen asia on, että minulla on Islannissa vanha äiti jolle jätin varoja kolmea vuotta varten, ja luulen, että ne varat ovat nyt lopussa, sillä näin kauan on kulunut siitä kun minä sieltä lähdin, enkä usko että siellä moni enää minua odottaa, ja siksi on äitini elämä saattanut tulla aina vähän kalliimmaksi kuin edellisenä vuonna, mikäli minä oikein tunnen niitä miehiä. Ja minusta tuntuu että olen nyt nähnyt maailmaa tarpeeksi, niin että voin loppuikäni istua saman pöydän päässä, ja kun joku puhuu kaukaisista maista joihin hän tahtoisi lähteä minä ajattelen lopun ikääni, että Islanti on se kaukana oleva maa.
SVEINN Totisesti, voi sanoa, että sinä puhut kuin mies joka on nähnyt maailmaa tarpeeksi.
AUDUN Minulla ei ole kuin yksi toivomus, ja se on se että näkisin Islannin kallioitten tulevan näkyviin merestä niin armottoman ohuena viivana kuin kuoliaaksi laihtuva kuu ennen kuin se lakkaa olemasta, ja muuta en pyydä. Niin että jos minä sen näkisin laivan reunan ylitse ilman että minua täytyy kahden miehen pidellä pystyssä niin muuta en pyydä. Minä olen ollut ahne näkemään maita, ja en tahtonut kuolla näkemättä kahta kuningasta, ja kun minä en sen parempaa osannut elämästäni toivoa niin kuninkaat minä olen nähnyt, ja nyt tahtoisin nähdä Islannin joka on minulle niin tuttu paikka.
SVEINN Nyt minä en pyydä sinua enää jäämään, vaan sanon että mene, mutta ota minulta ensin vastaan minun lahjani, että muistaisit minut.
AUDUN Kuningas Sveinn, sinua minä en unohda.
SVEINN Ja sinä muistat minut niin kauan kuin elät, niin totta kuin minä olen kuningas Sveinn, mutta minä tunnen itseäni sen verran että kun olen anteliaalla päällä, niin minun on paras antaa, sillä sitten minun on taas oltava saita. Sillä se joka ei välillä ole ahne ja sitten saita ei pysty koskaan olemaan antelias. Mutta me menemme satamaan, ja minä valitsen sieltä laivan, ja minä näytän sinulle anteliaisuuteni ruhtinaallisuuden siinä, että olipa laiva kenen tahansa, niin se laiva jota sinä sormellasi osoitat on heti sinun, ja luulen, että sinä et pysty paljon muuhun, ja niin on parasta, että mieheni kantavat sinut. Ja nyt mennään.
AUDUN Minua ei ole ennen kannettu, mutta minä otan tämän palveluksen sinun lahjanasi, oi kuningas.
SVEINN Sinun ei tarvitse huolehtia mistään.
AUDUN Ja minä luulen että en paina paljon enempää kuin kuollut.
SVEINN Sitä varten minulla on nämä vahvat miehet, älä huoli, Audun.

Miehet kantavat Auduniä satamaan päin, kuullaan heidän raskas hengityksensä joka lepattaa edestakaisin.

He ovat saapuneet satamaan, lokit kirkuvat, tuuli viheltää, laivat hankautuvat toisiaan vasten ja vesi liplattaa niiden laidoilla.

AUDUN Se on paras metsä mitä ikinä olen nähnyt, oi kuningas Sveinn, tämä mastojen metsä. Ei mikään metsä missään tuulessa keinu niin kuin tämä metsä, jonka rungot ovat niin suorat ja taipuvat aina miten meri. Sillä niin kuin tuuli käy metsässä puitten latvoissa, käy se merellä veden kautta, ja meri panee nämä puut liikkeelle. Nahkaiset ja kankaiset purjeet, parhaat oksat, mitä koskaan on nähty tuulessa, paras metsä mitä koskaan olen nähnyt, niin että itkisin jos en olisi niin heikko. Se on paras metsä, mitä kohti olen koskaan kulkenut, oi kuningas, tämä mastometsä.
SVEINN Ja nyt, Audun, osoita sormellasi.
AUDUN Mutta jos se laiva ei ole lähdössä Islantiin.
SVEINN Kuule, Audun, se laiva jota sinä osoitat lähtee heti sinne minne sinä tahdot.
AUDUN Minusta tuntuu vain niin kuin minun olisi nyt itse ohjattava onneani sormella. Tuo laiva, tuo tuolla, joka lepää hyvin vettä vasten.
SVEINN Se on sinun laivasi, Audun, ja sen minä annan sinulle, jotta sinun onnesi olisi taas se miksi sitä on sanottu.
AUDUN Onneani minä en nyt pysty moittimaan, sillä minä pidän tästä laivasta.
SVEINN Sanohan nyt, sanohan nyt minulle ihan suoraan Audun, kun minä olen sinua katsellut, että voiko sitä muuttaa kohtaloaan?
AUDUN Se on suuri kysymys, jota olen paljon miettinyt, ja kun minä puhun omissa nimissäni, niin minä sanon mitä minä ajattelen, ja näin minä ajattelen, että kohtaloa ei kukaan muuta, se on se mikä se on, ja se on isompi meitä, ja näkymätön, se tietää kaikki, ei sano mitään, muistaa kaiken, ei välitä mistään, ja sen kanssa ei kannata puhua. Ja mitä siihen tulee, että mitä sitä voi itse tehdä kohtalollensa, niin minä luulen että kohtalonsa muuttaminen on yhtä vaikeaa kuin yhden pitkän mustan karvan nyppääminen irti pimeältä iholta. Joku toinen voisi sanoa sen toisin, mutta niin on miehen kohtalo.
SVEINN Nyt sinä puhut naisista, Audun, se on eri asia.
AUDUN Minä en osaa tehdä eroa niitten asioitten välille.
SVEINN Sinun pitää purjehtia nyt kotiin, Islantiin, kertoa että tämän laivan antoi sinulle kuningas Sveinn, ja mennä naimisiin.
AUDUN Minä luulen, oi kuningas, että minä olen jo niitä jotka menevät naimisiin pajupensaan kanssa.
SVEINN Älä sano sitä niin katkerasti, et sinä kuole.
AUDUN Nyt haluan sanoa sinulle hyvästi, kuningas Sveinn, sillä en näe sinua enää tässä maailmassa. Hyvästi kuningas Sveinn, ja kiitos.
SVEINN Ei, Audun, niin vähällä sinä et pääse minusta. Tämän laivan minä annoin sinulle karhusta, niin että se on lahja lahjasta. Mutta ei se vielä riitä. Minä tahdon antaa sinulle jotain itsekin. Ja muista, että rannikot ovat kavalia ja entäpä jos sinä joudut haaksirikkoon ja menetät laivasi ja tavarasi mitä siellä on. Kenelle sinun silloin kannattaisi kertoa että sinä olit kuningas Sveinnin hyvä ystävä, mitä, kuka sitä uskoisi. Mutta miehet, antakaa tälle minun ystävälleni kaikki hopea mitä teillä on taskuissa, ja tarkasti. Niin jos laiva ja tavarat menevät meren pohjaan, sinulle jää hopea.

Hidasta, vastahakoista kilinää kun kuninkaan miehet kokoavat hopeansa ja antavat sen Audunille.

AUDUN Nyt, kuningas, voi sanoa että siitä tuli kallis eläin, ja ei silti, onhan se suuri harvinaisuus näillä main.
SVEINN Älähän nyt, Audun, oletko ajatellut, että jos sinä menetät laivasi ja tavarasi, niin kuka sanoo ettei hopea mene saman tien meren pohjaan niin kuin silakat, ettei käsiin jää muuta kuin vettä, ja jos niin onnettomasti kävisi että sinulta haaksirikossa menisi sekä laiva että tavarat, ja hopea myös, joka on minun lahjani, niin minä annan sinulle tämän sormuksen, sillä usein on niin että sitä ei haaksirikosta saa pelastetuksi muuta kuin sormuksen, se kun on aina mukana, ja vaikka sinulla ei olisi muuta jäljellä kuin tämä sormus, niin näytä sitä ihmisille ja kerro että olet kohdannut kuningas Sveinnin.
AUDUN Nyt jos vielä yrittäisin kiittää, se olisi jo röyhkeätä sillä niin paljon ystävyyttä sinä olet minulle antanut.
SVEINN Pidä sormus, pidä se muistona hyvästä Sveinn-kuninkaasta joka elää aikansa ja kuolee sitten, mutta jonka muisto elää niin kauan kuin sinusta kerrotaan. Ja jos sinun onnesi kääntyy huonoksi niin saat antaa sormuksen pois, mutta et muuten, ja sinä et saa antaa sitä kenellekään muulle kuin yhtä ylhäiselle miehelle kuin minä, jos luulet sellaisen joskus tapaavasi, ja älä anna sitä muuten kuin jos olet hänelle yhtä paljosta kiitollinen kuin minulle, sillä siinä on sormuksen arvo. Jos sinä sellaisen miehen tapaat ja sinun on pakko, niin anna sormus, ja hän on taas oikea mies sitä kantamaan.
AUDUN Sen lupaan.
SVEINN Ja sano, jos annat sormuksen, että se on näitten asioitten arvoinen ettei hän taas antaisi sitä vähemmästä, sillä siinä on sormuksen arvo. Ja nyt, mene laivaasi, ja purjehdi onnellasi.

Miehet nauravat ja metelöivät, on juomingit, kuningas Haraldurin luona.

HARALDUR Sinä olet laihtunut viime näkemästä, Audun, eikä sinulla ole karhua mukanasi, niin että miten on sinun hyvän onnesi laita.
AUDUN Totta, että minä olen laihtunut, ja karhua minulla ei ole.
HARALDUR Ja onnestasi sinä et tahdo puhua, niinkö, kun et sano siitä enää mitään. Se taisi jäädä kuningas Sveinnin luo, eikös niin?
AUDUN Onnestani en tahdo puhua, mutta vaikka minä siitä puhuisinkin, en minä sitä valittaisi.
HARALDUR Älä nyt sutkaile, hyvä mies, istu, ja ota sarvi käteesi, niin se täytetään ja juo, niin sen aaltoihin uppoavat sinun surusi paremmin kuin Pohjanmeren aaltoihin, joita sinä varmasti olet nähnyt tarpeeksesi. Ja minä sanon sinulle ettei ole parempaa maata kuin se jota sinä nyt poljet, ja että minä en sinulta kysele kuningas Sveinnistä, sillä minä tiedän yhtä hyvin kuin sinäkin, minkälainen mies hän on, suuri roisto. Minä annan hänen olla se mikä hän on, ja sanon vain että meillä ei ole nyt siinä asiassa muuta eroa kuin että minä tulin tietämään sen asian paljon ennen kuin sinä, ja saatoin sanoa sen sinulle.
AUDUN Varsin noin huonosti eivät minun asiani ole, vaikka olenkin laihtunut, ja tulen ilman karhua.
HARALDUR Eikä asiasi silti ole huonosti, mitä?
AUDUN Ei, sitä en sanoisi, sillä minä olin päättänyt viedä karhun kuningas Sveinnille ja hänelle minä sen annoin.
HARALDUR Tietysti, niin kuin hän ottaisi Norjan kruunun minun päästäni, jos kykenisi.
AUDUN Ne ovat teidän välisiänne asioita, enkä minä ymmärrä niitä.
HARALDUR Et, et totisesti, mutta juo sarvestasi, sillä se ei tyhjene, ja yrittäkää olla hiljempää, hei siellä, kun minä kuuntelen miten tämän miehen kävi. Hän tulee kuningas Sveinnin luota, vähän laihana ja ilman karhua, mutta hengissä, eikä se ole vähän kun on käynyt kuningas Sveinnin luona, ja veitkö sinä hänelle minun kaikkein pirullisimmat terveiseni, mitä, ja juo, hyvä mies, se joka ei juo juovien seassa on kuin laiva joka ei heilu aalloissa, ja se menee rikki, pirstaleiksi, ja minä sanon sinulle että ennen tyhjentyy Pohjanmeri vedestä ja lehmät käyvät sen pohjalla vihreillä niityillä kuin tämä sarvi.
AUDUN Sinä olet entisesi, kuningas Haraldur.
HARALDUR Olen, minä olen, kuule, ja pitäkää huolta ettei tämän miehen sarvi tyhjene sillä nyt hän on minun vieraani. No, kerro.
AUDUN Minä annoin karhun kuninkaalle, ja hän tuli siitä iloiseksi, sillä hän ei ollut nähnyt sellaista otusta ennen.
HARALDUR Mutta miten hän sitten tämän sinun lahjasi oikein palkitsi?
AUDUN Sillä, kuningas, että hän otti lahjani vastaan.
HARALDUR Kuninkaitten tapa, mutta yhtä hyvin olisin minäkin sinua palkinnut jos olisit antanut karhun minulle. Entä mitä muuta hän antoi?
AUDUN Hän lähetti minut toivioretkelle Roomaan, sillä Rooma on iso paikka, ja se on hyvä nähdä ennen kuolemaansa, jos sen kerta aikoo nähdä.
HARALDUR No, Roomaan kuningas Sveinn kyllä lähettää väkeä muutenkin, vaikka ei olisi saanut edes lahjaansa, sillä hän on niin vanha, että miettii eräitä kysymyksiä, joista papit puhuvat, no, ja antaa lahjoja kun ei oikein ole oma itsensä, mutta mitä hän oikein antoi miehelle joka toi hänelle komeimman karhun joka koskaan on astellut hänen edessään, miehelle, jolla on niin suuri maine onnestaan, että siitä puhutaan jo joka paikassa, miehelle jota kuningas Haraldur on kohdellut ystävänään, mitä? Sano se minulle. Sano se minulle, että minä saisin nauraa, sillä minä haluan nauraa, tai muuten nämä ovat huonot juomingit.
AUDUN No, kyllä hän tarjoutui tekemään minusta hovimiehensä, ja sanoi sitä suureksi kunniaksi.
HARALDUR Siinä hän puhui totta, ihme kyllä, ja kerro nyt sitten saman tien, vieläkö hän palkitsi sinua muulla tavoin.
AUDUN Hän antoi minulle sen laivan jolla minä purjehdin tänne, ja sen laivan täyden lastin, miehistön ja kaikki, ja se on komea laiva.
HARALDUR Jopas nyt jotakin, sehän oli komeasti tehty, vaikka ei silti, kyllä minäkin olisin sinua yhtä hyvin siitä karhusta palkinnut. Vai antoiko hän sinulle vielä jotain.
AUDUN Hän antoi minulle nahkapussillisen hopeaa siltä varalta että laivani menisi päin kallioita ennen kuin olen kotona Islannissa.
HARALDUR Se oli pitkälle ajatellut, ja hopeaa minä en tosiaan olisi enää sinulle antanut, jos kerta olisin jo antanut laivan.
AUDUN Sitähän ei tiedä, kuningas Haraldur, kun en antanut karhua sinulle.
HARALDUR Ei, kyllä minä sen tiedän, että laivan olisin voinut antaa mutta hopeat, mutta hopeat. Ei, hopeaa minä en olisi antanut, sen minä tiedän. Ja kuule, kai minun on vielä kysyttävä, että vieläkö hän antoi sinulle jotain muuta, hän joka rosvoaa kaikki jotka tulevat täältä vain sen takia että meillä on vanha riita menossa, oli se kuka tahansa, mutta eipäs sinua. Sinulla on totisesti se onnesi tallella, kun ei edes kuningas Sveinn, ei edes Sveinn sille mitään mahda. On siinä jo miehellä onni, on totisesti, ja sen kunniaksi sinun on juotava tästä.
AUDUN Kun sinä kysyt, niin minä vastaan, että antoi hän, hän antoi minulle tämän sormuksen.
HARALDUR Ähää, näytähän.
AUDUN Tässä on, ja koita sitä sormeesi kuningas Haraldur, se on komea sormus. Kuningas Sveinn antoi sen minulle siltä varalta että jos laiva ja tavarat, hopea ja miehet menevät meren pohjaan kun purjehdin pohjoista kohti, ja minulla ei ole mitään jäljellä kaikesta siitä mitä hän minulle antoi, niin on sormus, ja kun minulla on se niin voin aina tietää omistavani jotain. Ja hän pyysi, että minä en antaisi pois tätä sormusta muuten kuin siinä tapauksessa, että minä joskus kohtaisin jonkun ylhäisen miehen jota minun olisi paljosta kiitettävä. Kuitenkin niin, että sen miehen olisi oltava yhtä ylhäinen kuin mitä kuningas Sveinn katsoi itse olevansa ja että sen asian jonka takia minä sormuksesta luopuisin pitäisi olla suuri asia niin että se ei menisi lahjana pienemmästä asiasta kuin mitä minä olen sen saanut, sillä siinä on tämän sormuksen arvo.
HARALDUR Kuningas Sveinn panee aina sekaan mahdottomia ehtoja.
AUDUN Ja kun en luule, että tapaisin toista yhtä ylhäistä miestä kuin sinä enää tässä maailmassa, niin sinulle minä annan tämän sormuksen, sillä minulla on sinulta paljon kiitettävää, kun sinä jolla olisi ollut valta ottaa minulta se karhu, joka oli kaikki mitä minä omistin, että henkeni, etkä sitä tehnyt, vaan annoit minun rauhassa mennä vihamiehesi Sveinnin luo, vaikka et muuten päästä sinne ketään, kun teillä on se vanha riita. Mutta koska kuninkaat eivät olisi riidoissa, minä ajattelin, mikä uusi asia se on, ja menin sinne.
HARALDUR Nyt sinä olet puhunut hyvin, ja sen kunniaksi sinun on juotava sillä ilman juotavia tämä hird on kuiva paikka.
AUDUN Juon sinun onneksesi, kuningas Haraldur.
HARALDUR Mutta ilman vastalahjoja sinä et pääse, kun kerta annoit minulle tämän sormuksen, mutta siitä puhumme huomenna.
AUDUN Huomenna, oi kuningas, minun on jo purjehdittava toisia aaltoja pitkin kuin mitä sinun suurissa maljoissasi käy, vaikka en kiellä, että ankaria ovat nämä aallot sinun sarvessasi, ja vahvaa on tämä juoma. Mutta se on huomisen asia, ja onnestani en mene vielä sanomaan, sillä minusta tuntuu ettei sitä ole loppuun saakka koiteltu, mutta antaa sen asian hoitaa itsensä. Näin laiha mies ei kestä paljon sinun oluttasi, oi kuningas, niin että älä pane pahaksesi vaikka kallistan sitä harvoin ja hitaasti kuin käsivarttani ohjaisin tyyntyvä laine joka tulee rantaan kun on jo ilta, on jo yö, ja mainingit vain tulevat suojaiseen satamaan. Sinun onneksesi, kuningas Haraldur, ja sinun miestesi onneksi. No hei.
HARALDUR Vai oli se Sveinn sellainen mies, aika veitikka, ei muuta voi sanoa, aika veitikka.

Hetkeksi kohoaa juominkien meteli voimakkaana esiin ja häipyy sitten.

Audun on palannut Islantiin. Ovi käy, kun Audun tulee pitkältä matkalta.

EGILL Sinä se selvästi olet, Audun, vaikka järkeni sanoo että sinä et enää voi olla elossa, näin pitkän ajan jälkeen, ja miten sinä muuten jaksat. Ja tänne kuuluu samaa mitä ennenkin, kiitos vaan, ja minusta tuntuu että se oli eilen kun sinä läksit, tai ihan äsken menit laivalle ja nyt tulit ennen lähtöä hakemaan jotain mitä oli unohtunut. Mutta sinä se olet, ja kolme vuotta on pitkä aika, ja minä sanon sinulle, että ei ole helppo olla hienotunteinen kahta naista kohtaan yhtä aikaa, ei, ei ainakaan kun toinen on Jófridur ja toinen on Helga. Ja sen minä sanoisin vaikka he olisivat tässä.
AUDUN Sinä et ole keksinyt paljon uutta viime vuosina.
EGILL Sen jälkeen kun sinä lähdit ei täällä ole käynyt paljon ketään. Niin että sanon omista asioistani nyt ensimmäistä kertaa sitten sen.
AUDUN Ei sinua sitten ainakaan voi sanoa liian puheliaaksi mieheksi.
EGILL Ei, sitä en minäkään sanoisi, mutta olen kai miettinyt näitä asioita liiaksi.
AUDUN (varovaisesti tiedustellen) Sinulla on lapsia.
EGILL On, kaksi.
AUDUN (vielä varovammin) Ja Helga asuu täällä.
EGILL Niin se asuu, mutta eipä puhuta minun asioistani, ja kerro nyt, oletko sinä se mies jonka onnesta ennen niin paljon puhuttiin.
AUDUN Kyllähän minä se mies olen, mutta onneaan ei kukaan pysty itse sanomaan.
EGILL Minä kuulin, että sinulla oli karhu, sitten ei ole täällä kuultu sinusta mitään kahteen vuoteen. Onko sinulla vielä se?
AUDUN Ei, karhua minulla ei ole, sillä sen minä annoin kuningas Sveinnille lahjaksi, niin kuin minä olin aikonutkin.
EGILL Sinä se vaan annat kuninkaille lahjoja.
AUDUN Sitä ei paljon jääkarhua kannata muille kuin kuninkaille antaa, niin että minä annoin sen Sveinnille.
EGILL Kyllä sinä taidat todella olla onnenpoika.
AUDUN Sitä en tiedä, ja minusta tuntuu että onneani ei ole vielä loppuun saakka koiteltu.
EGILL Ja Sveinn otti karhun?
AUDUN Sveinn otti karhun, sillä hänelle minä olin sen aikonut antaakin, ja hän antoi minulle laivan, hopeaa ja sormuksen, mutta sormuksen minä annoin Norjan Haraldurille, koska minulla oli taas häneltä paljon kiittämistä, eikä se ollut huono kauppa, sillä hän antoi minulle siitä aika hyvät lahjat. Niin että sen puolesta minä en valita että matka olisi ollut huono, vaikka olin sairas ja kurja, kun tulin Roomasta kuningas Sveinnin luo, mutta hän muisti minut. Ja sen minä voin sanoa että mitä minä tunnen kuninkaita niin en minä ole saanut heistä huonoa käsitystä, vaikka heillä ei kyllä toisistaan ole suuria luuloja.
EGILL Ja sinulla on nyt laiva.
AUDUN Ja hyvä laiva, paras laiva jonka laidasta olen eläissäni pitänyt kiinni.
EGILL Katsotaan sitä huomenna, ja käydään nyt nukkumaan, sillä on jo aika myöhä, sillä me menemme aikaisin nukkumaan, ja nyt kun vielä on tämä pimeä aika.
AUDUN Ne on nämä syksyisen päivän hämärät. Tulla tänne ja saada tietää, että täältä on lähdettävä.
EGILL Et sinä nyt mihinkään lähde, en minä sitä sen takia sanonut, mutta sitä on nukuttava, kun tämä ei muuten ole aina niin helppoa.
AUDUN Sinä nukut Jófridurin kanssa.
EGILL Totta kai, kun hän kerta on minun vaimoni, hyvä mies.
AUDUN Jos minä saan nukkua tässä lattialla niin se käy kyllä minulle, ja huomenna minä lähden eteenpäin.
EGILL Ei, huomenna sinä kerrot matkasi, ja katsotaan sinun laivasi, ja voit sen hyvin jättää tänne, ja tiedät, että minä hoidan sitä kun olet muualla. (Huutaen) Helga, tee vuode tänne Audunille, Helga, (Helga tulee ja ovi jymähtää) no, ei mitään hätää, mutta Audun on tullut, ja hän nukkuu tässä. Tee sinä hänelle vuode. Ne on nämä syksyiset päivät, ne väsyttää, ja siinähän se elämä menee. Jófridur taisi mennä jo, se on ollut vähän väsynyt sekin. Mutta älä ihmettele, vaikka et näe talon emäntää tänään, näet hänet huomenna, ja onhan Helga vanhempi sisar niin että hän on emäntänä tässä. Hyvää yötä.
AUDUN Hyvää yötä.
EGILL Helga, ota parasta mitä on, sillä Audun on käynyt kuninkaitten luona.

Ovi käy ja sen jälkeen on hetken hiljaista. Audun ja Helga ovat kahden.

AUDUN No, Helga, sinä pidät tukkasi niin kuin ennenkin.
HELGA Niin minä pidän.
AUDUN Se on mukava.
HELGA Se on niin kuin naisen tukka on, minusta tuntuu.
AUDUN Minä pidän sinun tukastasi, ja minä olen ajatellut että koettelisin onneani yrittämällä löytää tytön, jolla olisi tukka samanvärinen kuin hampaat, niin että tukka ei saisi olla keltainen, ei musta eikä ruskea, ja siinä sitä on miettimistä, mutta minulla on se käsitys että tukan ja hampaitten olisi oltava saman väriset. Siihen tulokseen minä olen tullut kaikilla matkoillani joilla olen nyt viime ajat ollut. Ja minulla oli aikaa miettiä ja aikaa katsoa mutta yhtään sellaista naista tai tyttöä en nähnyt. Mitä sinä muuten ajattelet tästä asiasta, sinä kun itse olet nainen?
HELGA Minä luulen että sinä etsit jotain mitä ei ole. Sinä et taida haluta löytää sitä mitä sinä etsit.
AUDUN Mutta sinä et kuitenkaan suutu.
HELGA Minulle voit puhua mitä tahdot.
AUDUN Sinä olet vähän surullinen. Minä ajattelin että on yksi väri, jossa hampaat ja tukka on samanväriset, luunväri, mutta kun minä en pidä vaaleaveriköistä. Mikä sinulla oikein noin suoraan sanoen on, kuule, Helga, minulle sinä sen voit ihan hyvin sanoa. Minä olen nähnyt Rooman ja Tanskan ja Islannin ja Helgan ja vaikka mitä, niin että älä yhtään arastele. Kuule, Rooma oli iso paikka, ja maailma on luultavasti niin suuri että sitä ei kannata ajatella, jos aikoo pysyä järjissä. Mutta kun minä nyt koko maailmasta olen täksi yöksi ankkuroinut tähän, niin sanohan nyt.
HELGA Minä olen onneton nainen, ja sisartani vanhempi, ja minä olen kaksikymmentä yksi, ja sanon sen sinulle suoraan, ettei sinun tarvitse sitä kysyä. Sinussa on se että sinua vetää vähän onnettomat naiset ja sinä luulet voivasi lohduttaa minua vähän. Mutta ketään naista, ei ainakaan minua, ei voi lohduttaa vähän. Minua on lohdutettava koko ajan, ja siihen sinä et pysty, et kaikkine laivoinesi, eikä hyvä onnesi auta siinä sinua. Minua ei lohduteta vähän yhtenä iltana. Minua on lohdutettava koko ajan ja paljon. Ja joka siihen ryhtyy, hän saa tehdä sitä aina kuolemaan saakka.
AUDUN Sehän oli selvästi sanottu.
HELGA Nuku nyt, Audun, sinä olet väsynyt.
AUDUN Ei nukuta, tämä yö joka kääntyy äkkiä vuoteessa niin kuin maailma tulee mustasta valkeaksi, kun sataa lunta, ja valkeasta mustaksi, kun se sulaa, tämä yö kääntyilee vuoteessaan niin että äkkiä menee pitkän matkan ja nukkuu taas. Tämä yö on niin kuin liian lyhyt peitto, että kun sen vetää korville, jää jalat ilman peittoa, ja kun peittää jalat, hartiat jää paljaiksi. Tämä yö kulkee unissaan, minusta tuntuu, ei nuku eikä valvo. Sanotaan, että minulla on hyvä onni kaikessa mihin minä ryhdyn, mutta minusta tuntuu että se on vain sitä että onneani ei vielä ole loppuun saakka koeteltu. Hyvää yötä.
HELGA Hyvää yötä.
AUDUN Nukutko sinä jo?
HELGA Ei, minä menen vasta nukkumaan, nuku nyt, hyvää yöta.
AUDUN Niin kai sitä on yritettävä. Meri vain keinuttaa minua vielä.

Tauko.

HELGA Nyt se nukkui. Se ei tiedä että minä olen hänen onnensa, kova ja pehmeä, ja että on asioita joihin onni ei pysty, koska sillä ei ole hampaita, ja ne eivät ole kaikki kovia asioita, niin kuin miesten asiat, sota ja kauppa, vaan myös pehmeät, niin kuin minä. Niihin ei onni pysty, eikä mitään, mitä maailmassa on. Ja niin pitkä matka hänen oli tehtävä vain sen takia että hän ehtisi tänne täksi yöksi, ja sitä minä hänen onnekseen, mutta sitä hän ei itse ymmärrä. Minä se olen tästä lähtien hänen onnensa, ja onnestaan ei ihminen pääse irti. Kohta hän herää, minä odotan, hänen on kylmä ja hän tulee tänne, sillä se on hänen kohtalonsa, ja kohtalon muuttaminen on yhtä vaikeaa kuin jos yrittäisi nyppäistä pitkän mustan karvan irti pimeässä. Täällä hänellä on lämmin. Tänne hän tulee lattiaa pitkin. Ja nyt kuu, paina päivä muistiisi, ja nyt kuu, laske päiviäsi, sillä yhdeksän kuukauden kuluttua minulla ja Audunilla on poika, ja siinä on hänen onnensa. Niin että turhan takia ei ole aina sanottu että hänellä on tosi onni. Enkä minäkään moiti omaani. Hän herää jo vähän. Hänen on kylmä tässä maailmassa.